keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ilmari Tapiovaaran Kiki-tuolit

Verhoomolta valmistui seitsemän setti Ilmari Tapiovaaran vuonna 1960 suunnittelemia Kiki-tuoleja. Tuoli on ollut aikanaan julkitiloissa erittäin suosittu malli ja Artekilla se on ollut myös uustuotannossa 2000-luvulla. Rungot kävivät maalaamossa ja verhoiluksi tuli kaunis ja laadukas läpivärjätty nahka. 

Kiki-tuolin selkä koostuu normaalisti kahdesta osasta, mutta tällä kertaa takaselän ohut vaneri oli poistettu viime verhoilun yhteydessä. Minulla olikin hiukan miettimistä ja testailemista, miten selän saa verhoiltua nahalla niin että kiinnitykset jäävät siististi selän alalaitaan ja lopputulos olisi hyvän ja hallitun näköinen. Joskus yksinkertaiselta näyttävä juttu voi olla haastava, mutta olen itse tosi tyytyväinen tuolien lopputulokseen. Meiltä löytyy kellarista myös mustarunkoisia Kiki-tuoleja, joita olemme suunnitelleet (toivottavasti) tulevaisuudessa valmistuvan kellaritilan tuoleiksi.







lauantai 10. helmikuuta 2018

Tukholman huonekalumessut

Tukholman huonekalumessut ovat taas tältä vuodelta tarkastettu. Reissussa olin perinteiseen tapaan Matiaksen sekä Saanan ja Ollin kanssa.

Viime vuoteen verrattuna messut tarjosivat aika vähän mitään uutta ja ihmeellistä. Hienoja huonekaluja sen sijaan riitti osastolta toiselle. Värejä oli käytetty runsaasti ja erityisesti mieleen tältä vuodelta jäivät persikka, ruskea sekä ruosteisen punertava oranssi. Muodot olivat pyöreitä ja linjakkaita, siron ja muhkean yhdistelmiä. Myös 80-luku ja Art deco sekä näiden kahden risteytys näkyivät jonkin verran. Suomalaiset huonekalut eivät yhtään kalvenneet muiden pohjoismaisten kilpailijoidensa rinnalla. Mielestäni meidän pitäisi olla paljon ylpeämpiä omista Suomessa valmistetuista huonekaluistamme eikä aina vain haikailla tanskalaisten perään. Viime vuoden messuraporttini löytyy täältä.

Tässä poimintojani messuilta:


Suomessa valmistetut Hiort af Ornäsin tuolit taisivat olla tänä vuonna ensimmäistä kertaa esillä Tukholmassa. Hyvältä näyttää!



Arne Jakobsenin klassikkosohva nähtiin tällä kertaa tumman vihreänä.



Tuolin alaosa oli ilmeisesti tarkoitettu lehtiä varten, mutta se voisi toimia myös kissan tai koiran pesänä.




Harmikseni tänä vuonna ei ollut niin paljon hehkuttamiani 70-luku tyylisiä palasohvia, mutta haluan silti uskoa että niitä vielä tullaan näkemään.



Värisuora Blå Stationin osastolla miellytti verhoilijan silmää.



Tämän tuolin esittelin myös viime vuonna ja nyt värinä on ajankohtainen persikka.



Punottuja yksityiskohtia oli tarjolla usealla osastolla kuten myös Adean uutuussohvassa.




Hans Olsenin Fried Egg -tuoli on päässyt uudelleen tuotantoon.



Sirot puiset hyllyt olivat myös hyvin edustettuina. Tästä hyllystä löytyi lisäksi erityisen hienot reunat.



Tämän vuoden suosikkituolini oli Nanna Ditzelin suunnittelema Mondial. Matias ei innostunut tästä yhtään. 



Hans J Wegnerin tuoli oli saanut ylleen lampaantaljan. Lampaantaljalla verhoiltu laiskanlinna on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa.



Kaiken tyylikkyyden keskeltä löytyi myös näin villi osasto. Itse innostuin tästä täysin muista poikkeavasta näkemyksestä, mutta luulen että monelle messukävijöistä tämä oli aivan liikaa.



Fritz Hansenilla tiedetään, että nude ja koko seinän mittaiset samettiverhot puhuttelevat messukävijöitä.



Funkkismuodot ja -värit puhuttelivat erityisesti minua.



Kävin myös pallotuolin sisällä tutkimassa verhoilua.


maanantai 29. tammikuuta 2018

Eero Aarnion Kapteeni

Viime postauksessa mainitsin omista ikuisuusprojekteistani, joista jotkut ovat päässeet viimein päätökseen. Yksi niistä on tämä Eero Aarnion 1962 Askolle suunnittelema Kapteeni-tuoli. Tykästyin tuolin erikoiseen muotoon, vaikka tuoli olikin hankintahetkellä aika rajun näköinen jeesus-teipillä paikattujen käsinojiensa kanssa. Valitsin verhoilukankaaksi hyvin tumman harmaan villakankaan sekä pintakäsittelin jalan mustaksi. Vastaani on tullut myös samanlainen hieman pienempi tuoli, jota on myyty Eero Aarniona, mutta en ole päässyt vielä selvyyteen onko kyseessä Kapteeni-tuoli vai joku muu.

Suomalaisia tuoleja -kirja sanoo Kapteeni-tuolista seuraavasti: Tuolin teki aikoinaan kuuluisaksi kosmonautti Juri Gagarin, joka istahti siihen Moskovassa kansainvälisessä muotoilunäyttelyssä 1966.







sunnuntai 14. tammikuuta 2018

50-luvun nojatuolit

Vuosi 2018 käynnistyi verhoomossa näiden 50-60-luvun vaihteen nojatuolien kanssa. Tuolit kunnostettiin pehmustuksia myöden ja tällä kertaa asiakas on itse kunnostanut ja pintakäsitellyt puuosat. Ne sopivatkin hyvin yhteen Lauritzonin harmaan uutuuskankaan kanssa. 

Näiden tuolien lisäksi olen tammikuun alun käyttänyt omien keskeneräisten ikuisuusprojektien loppuunsaattamiseksi. Helmikuu näyttäisi menevän verhoiltaessa ravintola- ja hotellihuonekauja, joista ei ole ehkä kiinnostavaksi blogimateriaaliksi. Omista tuolihankinnoistani on sen sijaan valmistunut melkoisia herkkuja, joten niitä esittelen sitten tuonnempana.








torstai 14. joulukuuta 2017

Artek nojatuoli

Joulukuuun alkupuolisko on mennyt verhoillessa Artekin huonekaluja, joista yksi oli tämä Hellevi Ojasen 1952 suunnittelema nojatuoli. Tuoli on valmistettu Artekilla uustuotantona ja olikin ilo huomata, että tuolissa oli todella jämäkkä puurunko ja verhoilu oli tehty hyvin perinteisen tyylin mukaisesti. Istuimesta löytyi jopa kierrejouset, joita ei uudemmissa tuoleissa juuri tapaa. Kankaaksi valikoitui tällä kertaa valkoinen Lauritzonin Casa, joten tuoliin tehtiin lisäksi käsinojahuput ja kangas käsiteltiin verhoilusuojasuihkeella. Samassa setissä valmistui myös Artekin kahdenistuttava sohva, joka verhoiltiin samalla kankaalla.






lauantai 9. joulukuuta 2017

50-luvun tiikkisohva

Verstaalta kotiutui tänään upea 50-luvun tiikkirunkoinen sohva. Ostin itse sohvan viime kesänä tori.fistä ja elättelin toivoa, että selviytyisin tällä kertaa ihan pelkällä kankaan uusimisella. Näin ei kuitenkaan käynyt sillä vanhat vaahtomuovit olivat pelkkää jauhoa ja istuimen siksak-jousista oli useita nahkakiinnikkeitä hajonnut. Ainoa hyväkuntoinen alkuperäinen pehmustusmateriaali eli kumijouhimatto oli tarkoitus säästää pehmustuksiin, mutta ikäväkseni sekin rutisi uusien vaahtomuovien alla kuin muovipussi. Kankaaksi valitsin vaalean harmaan huopamaisen villakankaan, joka on 100% kierrätysvillaa.

Sohva on malliltaan sama kuin Yngve Ekströmin suunnittelema Mingo, mutta Swedesen leimaa ei rungosta löytynyt. Sen sijaan puusepän merkintöjä rungosta löytyi suomeksi ja selkänojassa oli lisäksi Helsinki-juuttikangas. Sohva on siis mitä ilmeisimmin kotimaista tuotantoa. Olen netistä löytänyt samanlaisia nojatuoleja matalammalla ja korkeammalla selkänojalla, mutta yhtään sohvaa ei ole tullut vielä etsinnöissä vastaan. Sohva voisi olla esimerkiksi Askon valmistama lisenssituote.

Sohva ei jäänyt kuitenkaan meille vaan löysi uuden kodin, jossa se saa parikseen vastaavat nojatuolit. Nojatuolit kunnostetaan verhoillaan samalla kankaalla ensi vuoden puolella. Meidän olohuoneessa sen sijaan saa jatkaa vielä kunnostusta kaipaava 50-luvun pinnasohva. Itselläni olisi haaveissa ehkä joku funkkissohva. Vuosi sitten törmäsin netissä jousituksiltaan ja verhoilultaan räjähtäneeseen Märta Blomstedtin Aulanko-sohvaan, jonka hinta oli vain 10 euroa. Suuren kunnostustyön takia en iskenyt kiinni tarjouksen, mutta nyt viime aikoina asia on jäänyt hiukan vaivaamaan.