lauantai 31. maaliskuuta 2018

Putkirunkoiset nojatuolit

Alkuvuodesta lupailin tänne blogiin kuvia omista ikuisuusprojekteistani, joista jotkut ovat vihdoin nähneet päivänvalon. Tämän 50-luvun nojatuoliparin hankin useita vuosia sitten kirpputorilta, koska jo silloin putkirunkoiset vanhat tuolit olivat heikko kohtani. Tuoleissa oli alunperin punainen buklee-kangas ja ne olivat pitkään rungolleen purettuina varastossa odottamassa. Käydessäni aikuiskoulutuksen järjestämää pintakäsittelykurssia (josta on myös useampi vuosi aikaa) sain kunnostettua puu- ja metalliosat. Viimevuoden tammikuussa laitoin tuoleihin uudet pehmusteet ja kevväällä inspiroiduin tilaamaan Camiran upeansävyistä villakangasta, jota myös hehkutin verhoilemassani Artekin sohvassa. Putkijaloissa oli erikoinen kiinnityssysteemi ja vasta tämän vuoden tammikuussa ratkaisin ongelman ja tuolit valmistuivat. 

Kankaan sävyä olikin vaikea kuvata. Vähän valosta riippuen kangas näyttää kuvissa välillä enemmän siniseltä ja välillä taas vihrealtä. Tuolit eivät jääneet meille vaan löysivät uuden kodin.







lauantai 24. maaliskuuta 2018

50-luvun nojatuoli

Viime blogipäivitykestä on taas vierähtänyt aikaa ja verstaalta on ehtinyt valmistumaan kaikenlaisia hienouksia. Aloitetaan tästä 50-luvun nojatuolista, johon kaivattiin väriä. Olenkin jo odotellut koska pääsisin verhoilemaan viime vuoden huonekalumessuilta tilaamallani Camiran herkullisen värisillä Patina-villakankailla ja nyt siihen aika koitti kun väripaletista löytyi juuri oikeansävyinen sininen kangas. Sininen ja tiikki sopivatkin hyvin yhteen. Sen olen huomannut myös meidän kirjahyllystä, joka vaihtoi alkuvuodesta paikkaansa, mutta siirtyi melkein heti takaisin sinertävälle tapettiseinälle.






keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ilmari Tapiovaaran Kiki-tuolit

Verhoomolta valmistui seitsemän setti Ilmari Tapiovaaran vuonna 1960 suunnittelemia Kiki-tuoleja. Tuoli on ollut aikanaan julkitiloissa erittäin suosittu malli ja Artekilla se on ollut myös uustuotannossa 2000-luvulla. Rungot kävivät maalaamossa ja verhoiluksi tuli kaunis ja laadukas läpivärjätty nahka. 

Kiki-tuolin selkä koostuu normaalisti kahdesta osasta, mutta tällä kertaa takaselän ohut vaneri oli poistettu viime verhoilun yhteydessä. Minulla olikin hiukan miettimistä ja testailemista, miten selän saa verhoiltua nahalla niin että kiinnitykset jäävät siististi selän alalaitaan ja lopputulos olisi hyvän ja hallitun näköinen. Joskus yksinkertaiselta näyttävä juttu voi olla haastava, mutta olen itse tosi tyytyväinen tuolien lopputulokseen. Meiltä löytyy kellarista myös mustarunkoisia Kiki-tuoleja, joita olemme suunnitelleet (toivottavasti) tulevaisuudessa valmistuvan kellaritilan tuoleiksi.







lauantai 10. helmikuuta 2018

Tukholman huonekalumessut

Tukholman huonekalumessut ovat taas tältä vuodelta tarkastettu. Reissussa olin perinteiseen tapaan Matiaksen sekä Saanan ja Ollin kanssa.

Viime vuoteen verrattuna messut tarjosivat aika vähän mitään uutta ja ihmeellistä. Hienoja huonekaluja sen sijaan riitti osastolta toiselle. Värejä oli käytetty runsaasti ja erityisesti mieleen tältä vuodelta jäivät persikka, ruskea sekä ruosteisen punertava oranssi. Muodot olivat pyöreitä ja linjakkaita, siron ja muhkean yhdistelmiä. Myös 80-luku ja Art deco sekä näiden kahden risteytys näkyivät jonkin verran. Suomalaiset huonekalut eivät yhtään kalvenneet muiden pohjoismaisten kilpailijoidensa rinnalla. Mielestäni meidän pitäisi olla paljon ylpeämpiä omista Suomessa valmistetuista huonekaluistamme eikä aina vain haikailla tanskalaisten perään. Viime vuoden messuraporttini löytyy täältä.

Tässä poimintojani messuilta:


Suomessa valmistetut Hiort af Ornäsin tuolit taisivat olla tänä vuonna ensimmäistä kertaa esillä Tukholmassa. Hyvältä näyttää!



Arne Jakobsenin klassikkosohva nähtiin tällä kertaa tumman vihreänä.



Tuolin alaosa oli ilmeisesti tarkoitettu lehtiä varten, mutta se voisi toimia myös kissan tai koiran pesänä.




Harmikseni tänä vuonna ei ollut niin paljon hehkuttamiani 70-luku tyylisiä palasohvia, mutta haluan silti uskoa että niitä vielä tullaan näkemään.



Värisuora Blå Stationin osastolla miellytti verhoilijan silmää.



Tämän tuolin esittelin myös viime vuonna ja nyt värinä on ajankohtainen persikka.



Punottuja yksityiskohtia oli tarjolla usealla osastolla kuten myös Adean uutuussohvassa.




Hans Olsenin Fried Egg -tuoli on päässyt uudelleen tuotantoon.



Sirot puiset hyllyt olivat myös hyvin edustettuina. Tästä hyllystä löytyi lisäksi erityisen hienot reunat.



Tämän vuoden suosikkituolini oli Nanna Ditzelin suunnittelema Mondial. Matias ei innostunut tästä yhtään. 



Hans J Wegnerin tuoli oli saanut ylleen lampaantaljan. Lampaantaljalla verhoiltu laiskanlinna on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa.



Kaiken tyylikkyyden keskeltä löytyi myös näin villi osasto. Itse innostuin tästä täysin muista poikkeavasta näkemyksestä, mutta luulen että monelle messukävijöistä tämä oli aivan liikaa.



Fritz Hansenilla tiedetään, että nude ja koko seinän mittaiset samettiverhot puhuttelevat messukävijöitä.



Funkkismuodot ja -värit puhuttelivat erityisesti minua.



Kävin myös pallotuolin sisällä tutkimassa verhoilua.


maanantai 29. tammikuuta 2018

Eero Aarnion Kapteeni

Viime postauksessa mainitsin omista ikuisuusprojekteistani, joista jotkut ovat päässeet viimein päätökseen. Yksi niistä on tämä Eero Aarnion 1962 Askolle suunnittelema Kapteeni-tuoli. Tykästyin tuolin erikoiseen muotoon, vaikka tuoli olikin hankintahetkellä aika rajun näköinen jeesus-teipillä paikattujen käsinojiensa kanssa. Valitsin verhoilukankaaksi hyvin tumman harmaan villakankaan sekä pintakäsittelin jalan mustaksi. Vastaani on tullut myös samanlainen hieman pienempi tuoli, jota on myyty Eero Aarniona, mutta en ole päässyt vielä selvyyteen onko kyseessä Kapteeni-tuoli vai joku muu.

Suomalaisia tuoleja -kirja sanoo Kapteeni-tuolista seuraavasti: Tuolin teki aikoinaan kuuluisaksi kosmonautti Juri Gagarin, joka istahti siihen Moskovassa kansainvälisessä muotoilunäyttelyssä 1966.







sunnuntai 14. tammikuuta 2018

50-luvun nojatuolit

Vuosi 2018 käynnistyi verhoomossa näiden 50-60-luvun vaihteen nojatuolien kanssa. Tuolit kunnostettiin pehmustuksia myöden ja tällä kertaa asiakas on itse kunnostanut ja pintakäsitellyt puuosat. Ne sopivatkin hyvin yhteen Lauritzonin harmaan uutuuskankaan kanssa. 

Näiden tuolien lisäksi olen tammikuun alun käyttänyt omien keskeneräisten ikuisuusprojektien loppuunsaattamiseksi. Helmikuu näyttäisi menevän verhoiltaessa ravintola- ja hotellihuonekauja, joista ei ole ehkä kiinnostavaksi blogimateriaaliksi. Omista tuolihankinnoistani on sen sijaan valmistunut melkoisia herkkuja, joten niitä esittelen sitten tuonnempana.








torstai 14. joulukuuta 2017

Artek nojatuoli

Joulukuuun alkupuolisko on mennyt verhoillessa Artekin huonekaluja, joista yksi oli tämä Hellevi Ojasen 1952 suunnittelema nojatuoli. Tuoli on valmistettu Artekilla uustuotantona ja olikin ilo huomata, että tuolissa oli todella jämäkkä puurunko ja verhoilu oli tehty hyvin perinteisen tyylin mukaisesti. Istuimesta löytyi jopa kierrejouset, joita ei uudemmissa tuoleissa juuri tapaa. Kankaaksi valikoitui tällä kertaa valkoinen Lauritzonin Casa, joten tuoliin tehtiin lisäksi käsinojahuput ja kangas käsiteltiin verhoilusuojasuihkeella. Samassa setissä valmistui myös Artekin kahdenistuttava sohva, joka verhoiltiin samalla kankaalla.